Riista asiat

Metsäkanalintujen poikastuoton vaihtelu – esimerkkilajina teeri
Tiivistelmä
Arto Marjakangas
Metsäkanalintujen syksyisen metsästettävän kannan tiheys riippuu merkittävästi pesinnän onnistumisesta ja poikueiden menestymisestä. Teeren poikastuoton vaihtelua ja siihen vaikuttavia tekijöitä tutkittiin Pohjois-Pohjanmaalla sekä Kainuussa ja Ylä-Savossa vuosina 1989‒1993. Kaikkiaan 297 teerikanaa merkittiin radiolähettimellä talviruokintapaikoilla pääasiassa helmi-maaliskuussa. Lähettimien pariston odotettavissa oleva kestoikä oli 6‒10 kk. Käytetyllä lähetintyypillä ei muualla tehdyissä testitutkimuksissa ole ollut havaittavaa vaikutusta teeren hengissä säilymiseen eikä lisääntymiseen. Radioteerikanoilta löydettiin yhteensä 191 pesää, joista lähti kaikkiaan 943 untuvikkoa.
Poikastuoton kannalta ensimmäinen kriittinen ajanjakso on teerikanojen munintaan valmistautumis- ja munintakausi huhtikuussa ja toukokuun alkupuolella, joka on aikuiselle teerikanalle vuoden vaarallisinta aikaa ja jolloin noin neljäsosa kanoista jää petojen saaliiksi. Suuren kevätkuolevuuden perimmäinen syy on se, että kanat joutuvat tinkimään valppaudestaan ruokaillessaan aktiivisesti ja siksi altistuvat saalistukselle. Kevään kuolevuuspiikki on havaittu kaikissa tutkimuksissa, joissa on tutkittu teerikanojen kuolevuutta eri vuodenaikoina.
Pesinnän epäonnistuminen johtuu melkein aina saalistuksesta, useimmiten munien ja toissijaisesti naaraan joutumisesta pedon saaliiksi. Kolme neljäsosaa pesänryöstöistä menee pienpetojen tiliin. Radioteeritutkimuksessa noin 80 % ensipesistä kuitenkin säilyi kuoriutumiseen, paitsi yhtenä tutkimusvuotena, jolloin sekä ryöstettyjen pesien että tapettujen naaraiden osuus oli muihin vuosiin verrattuna kaksinkertainen. Tuolloin pienpetoja oli korkeintaan keskikertaisesti mutta myyräkannat aallonpohjassa. Nälkäiset pedot joutuivat korvaavaa ravintoa etsiessään liikkumaan tavallista enemmän ja siten löysivät enemmän pesiä.
Pesän säilymiseen vaikuttavista lähiympäristön piirteistä yksi tärkeimmistä näyttää olevan se, onko siinä metsäojia vai ei. Vesiojien olemassaolo 100 metrin säteellä teerenpesästä lisäsi merkittävästi pesän tuhoutumisriskiä. Tämä voi johtua siitä, että pedot mielellään saalistavat ojikoilla.
Pikkupoikasia kuolee paljon: keskimäärin vain kolmannes pesistä lähteneistä teerenpoikasista oli hengissä kolmen viikon kuluttua kuoriutumisesta. Tähän on kolme syytä. Ensinnäkin poikasten lämmönsäätelykyky on vasta kehittymässä ja ne tarvitsevat tiuhaan emon lämmitystä. Teerenpoikasten lämmityksen tarve päättyy noin 17 vuorokauden iässä. Toiseksi pikkupoikaset tarvitsevat proteiinipitoista eläinravintoa, mutta hyönteisten ja hämähäkkieläinten saatavuus vaihtelee paikallisesti ja sään mukaan. Lisäksi pikkupoikaset ovat ennen auttavan lentotaidon kehittymistä maapetojen ulottuvilla. Teerenpoikaset lentävät muutaman metrin noin viikon iässä ja kykenevät 10‒14 vuorokauden ikäisinä nousemaan puiden oksille.
Poikasten kuolinsyistä on niukasti suoria havaintoja. Norjassa saalistuksen osuus oli 90 % ja sateisen ja kylmän sään osuus vain 7 % radiolähettimellä merkittyjen metsonpoikasten välittömistä kuolinsyistä. Sade ja kylmyys kuitenkin altistivat poikasia pedoille. sen sijaan on enemmän tutkimustietoa. säilymiseen vaikuttavista tekijöistä mustikanvarvikon runsaus ja lämmin sää edistivät Keski-Suomessa tehdyssä tutkimuksessa teerenpoikasten säilymistä kahden viikon ikään. Kainuussa ja Ylä-Savossa vesiojat pesän lähistöllä lisäsivät poikueen tuhoutumisriskiä, ja runsaat sateet tehostivat vaikutusta.
Elinympäristöjen määrä ja laatu sekä ilmastotekijät määrittävät keskitason, jonka ympärillä vuosien välinen lyhytjaksoinen vaihtelu tapahtuu. Vuosien välistä vaihtelua aiheuttavat pääasiassa sääolot, petokannat, myyräkannat ja loiset ja taudit, joihin ei juuri pysty vaikuttamaan. Siksi lintukantojen tärkein ja vaikuttavin hoitokeino on talousmetsien luonnonhoito.

Suomen riistakeskus on julkaissut uudet riistametsänhoidon työohjeet. Niiden tarkoituksena on modernisoida talousmetsien hoitoa vastaamaan sekä 2000-luvun metsänomistajien että riistan tarpeita. Riistametsänhoito on esillä myös Metsämessuilla 6.–8.11.2015.

Riistametsänhoidon työohjeet sopivat hyvin tavallisen talousmetsän hoitoon ja useimpien ohjeiden soveltaminen onnistuu helposti omatoimiselta metsänomistajalta. Metsänhoitotöissä riista voidaan ottaa huomioon läpi metsikön kiertoajan, ja menetelmät ovat hyvin kustannustehokkaita. Yksityisten metsänomistajien lisäksi tavoitteena on innostaa ammattilaisia viilaamaan metsätalouden toimintatapoja paremmin riistaa huomioon ottaviksi. Suomen riistakeskus toivoo, että samalla kun huolehditaan metsän puuntuotantokyvystä, turvataan myös riistan elinolosuhteet, metsän monimuotoisuus ja kaunis maisema.

Riistalle ravintoa ja suojaa

Metsäkanalinnut menestyvät parhaiten monimuotoisessa sekametsässä, jossa puuston koko ja tiheys vaihtelevat. Ihanne on vähintään kolmen puulajin metsä, jonka vaihtelevuutta tuetaan riistatiheikköjä ja säästöpuuryhmiä jättämällä tai metsän peitteisyyttä ylläpitävää jatkuvaa kasvatusta suosimalla. Monipuolinen puusto tarjoaa riistalle elintärkeää suojaa.

Ravintokasveista mustikka on metsäkanalinnuille tärkein. Yhtenäiset mustikkavarvikot ovat erityisen merkittäviä poikueille, jotka tarvitsevat varvikon suojaa ja mustikan lehdillä elävää hyönteisravintoa. Mustikan menestymistä edistetään suosimalla luontaisia uudistamismenetelmiä ja toteuttamalla harvennushakkuut ajallaan.

— Riistametsässä on tärkeää, ettei se ole liian siistitty ja puistomainen, kiteyttää Suomen riistakeskuksen projektipäällikkö Janne Miettinen.

Tulevaisuuden metsänhoitoa

Riistametsänhoito edistää metsien virkistyskäyttöä samalla, kun se on varautumista ilmastonmuutokseen, metsätuhoihin ja puunhinnan muutoksiin.  Koska riista on osa metsän tuottoa, kasvattaa riistarikkaus yhdistettynä kannattavaan metsätalouteen metsän kokonaisarvoa.

Suomen riistakeskuksen Metsämessuosasto keskittyy tänä vuonna juuri riistametsiin. Paikalla on joka päivä asiantuntijoita, jolta voi kysyä neuvoa omien metsiensä hoitoon.

—Haluamme rohkaista metsänomistajia keskusteluun, vuoropuheluun ja uteliaisuuteen riistametsien suhteen. Toivottavasti metsänomistajat löytävät osastollemme, toivoo Suomen riistakeskuksen erikoissuunnittelija Mirja Rantala.

Riistametsänhoidon työohjeet on kehitetty yhteistyössä Suomen metsäkeskuksen, metsäammattilaisten ja metsänomistajien kanssa. Suomen riistakeskus pyrkii saamaan riistametsänhoidon osaksi suomalaisen metsätalouden arkea.

Työohjeet

Lähde: Riistakeskus

Metsäkanalintujen metsästysajat päätetty

21.08.2015

Syksyn metsäkanalintujen metsästysajat on päätetty. Metsäkanalintujen metsästystä rajoitetaan alueellisilla rajoituksilla. Heinä-elokuun vaihteessa tehtyjen riistakolmiolaskentojen mukaan metson, teeren ja pyyn esiintymistiheydet ovat noin 15–20 prosenttia viime vuotta alhaisemmat ja osassa maata riekon kanta on edelleen heikko. Tämä johtuu suurelta osin kesän kylmistä säistä, jotka vaikeuttivat lintujen pesimistä.
Metsästysrajoitukset perustuvat tämän kesän laskentatuloksiin. Viime vuoteen nähden riistakolmioita laskettiin merkittävästi aktiivisemmin ja laskettujen kolmioiden määrä nousi 975 riistakolmioon. Metsäkanalintujen metsästystä voidaan nykyisin rajoittaa tuoreiden tietojen perusteella vielä ennen syksyn metsästyskauden alkamista. Rajoitusjärjestelmän uudistus tuli voimaan vuonna 2011, jolloin uudistettiin koko riistahallintoa. Rajoitusten avulla varmistetaan, että metsästys on kestävää.

Metson rauhoitus

• Metso on rauhoitettu Keski-Suomen maakuntaan kuuluvissa Kannonkosken, Kinnulan, Kivijärven, Pihtiputaan ja Viitasaaren kunnissa, Pohjois-Karjalan maakuntaan kuuluvissa Outokummun ja Polvijärven kunnissa, Pohjois-Savon maakunnassa lukuun ottamatta Rautavaaran, Sonkajärven ja Vieremän kuntia, Uudenmaan maakunnassa lukuun ottamatta Askolan, Lapinjärven, Loviisan, Myrskylän, Mäntsälän ja Pukkilan kuntia sekä Varsinais-Suomen maakunnassa.

Metson metsästysajat

• 10.9.–30.9. Lapin maakuntaan kuuluvissa Kemin, Keminmaan, Simon, Tervola ja Tornion kunnissa, Pohjois-Pohjanmaan maakuntaan kuuluvissa Alavieskan, Haapajärven, Kalajoen, Nivalan, Pyhäjärven, Reisjärven, Sievin ja Ylivieskan kunnissa sekä Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakunnissa.
• 10.9.–15.10. Keski-Suomen maakunnassa lukuun ottamatta Kannonkosken, Kinnulan, Kivijärven, Pihtiputaan ja Viitasaaren kuntia sekä Etelä-Pohjanmaan maakunnassa lukuun ottamatta Isojoen, Jalasjärven, Karijoen ja Kauhajoen kuntia.
• muualla maassa metsästysaika on 10.9.–31.10.

Teeren metsästysajat

• 10.9.–30.9. Keski-Suomen maakunnassa sekä Pohjois-Pohjanmaan maakuntaan kuuluvissa Alavieskan, Haapajärven, Kalajoen, Nivalan, Pyhäjärven, Reisjärven, Sievin ja Ylivieskan kunnissa.
• 10.9.–15.10. Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnissa, Etelä-Pohjanmaan maakunnassa lukuun ottamatta Isojoen, Jalasjärven, Karijoen ja Kauhajoen kuntia, Satakunnan maakunnassa lukuun ottamatta Honkajoen, Jämijärven, Kankaanpään, Karvian, Merikarvian, Pomarkun, Porin ja Siikaisten kuntia, Pirkanmaan maakunnassa lukuun ottamatta Kihniön ja Parkanon kuntia, Etelä-Savon maakuntaan kuuluvissa Hirvensalmen, Kangasniemen, Mikkelin, Mäntyharjun, Pertunmaan ja Puumalan kunnissa, Päijät-Hämeen maakuntaan kuuluvissa Hartolan, Heinolan ja Sysmän kunnissa sekä Pohjois-Savon maakunnassa lukuun ottamatta Rautavaaran, Sonkajärven ja Vieremän kuntia.
• muualla maassa metsästysaika on 10.9.–31.10. Urosteeren talvimetsästys tammikuussa on kielletty koko maassa.

Pyyn metsästysajat

• 10.9.–30.9. Keski-Suomen maakunnassa sekä Pohjois-Pohjanmaan maakuntaan kuuluvissa Alavieskan, Haapajärven, Kalajoen, Nivalan, Pyhäjärven, Reisjärven, Sievin ja Ylivieskan kunnissa.
• 10.9.–15.10. Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakunnissa, Etelä-Pohjanmaan maakunnassa lukuun ottamatta Isojoen, Jalasjärven, Karijoen ja Kauhavan kuntia sekä Pohjois-Savon maakunnassa lukuun ottamatta Rautavaaran, Sonkajärven ja Vieremän kuntia.
• muualla maassa metsästysaika on 10.9.–31.10.

Riekon metsästysajat

• 10.9.–20.9. Kainuun maakuntaan kuuluvassa Suomussalmen kunnassa, Lapin maakuntaan kuuluvassa Posion kunnassa sekä Pohjois-Pohjanmaan maakuntaan kuuluvissa Kuusamon, Pudasjärven ja Taivalkosken kunnissa.
• 10.9.–30.9. Lapin maakuntaan kuuluvissa Kittilän, Kolarin, Muonion ja Sodankylän kunnissa.
• 10.9.–31.3. Lapin maakuntaan kuuluvissa Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa.
• muualla maassa riekko on rauhoitettu

Kiirunan metsästysajat

• 10.9.–31.3. Lapin maakuntaan kuuluvissa Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa
• muualla maassa kiiruna on rauhoitettu

Maakunta- ja kuntarajat:http://www.maanmittauslaitos.fi/sites/default/files/tilaston_pohjakartta_a3_0.pdf
Metsäkanalintuasetus:http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/kalastus_riista_porot/riistatalous/lainsaadanto/asetukset_4.html

Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:

ylitarkastaja Janne Pitkänen, p. 0295 162 338
etunimi.sukunimi@mmm.fi